Tutustu

Vaalivideo

Kuka minä olen ja mikä on minulle tärkeää

Minä olen Simosen-Jokisen Terhi Karstulasta. Kolmen lapsen äiti, yrittäjä ja maanviljelijä. Hankala yhdistelmäsukunimi johtuu siitä, että miehen serkun vaimo oli kaima Jokinen. Toisaalta Simosen puolen suku on jo aika pieni niin mukava kunnioittaa sitäkin savolaista ja rakasta sukuhaaraa. Itse olen syntyjäni paljasjalkainen karstunen. Pälvimäkiä äidin puolelta. 

Äitini oli pankissa töissä ja isä sähköasentaja. Lapsena olin perhepäivähoidossa, mutta perheen vanhimpana lapsena myös sain olla aika paljon kotona kun kaksi nuorempaa sisarusta syntyivät kaksi ja viisi vuotta minun jälkeeni. Asuimme omakotitalossa ja joka naapurissa asui lähes samanikäisiä lapsia. Peruskoulun ja lukion kävin Karstulassa ja muutin opiskelemaan Helsinkiin heti kun ylioppilaskirjoitukset loppuivat, ajatuksella että nyt lähtee, koskaan en takaisin tule. Takaisin tultiin jo aika pian, useampana kesänä kesätöihin eläinlääkiksen ovien auettua jo ensimmäisellä kerralla. Karstulan lukio on paras koulu, jonka olen koskaan käynyt, siksi olen valmis taistelemaan maalaislukioiden puolesta

Oma lapsuus maalla oli hyvä ja olemme tehneet periaatepäätöksen että lapsemme käyvät myös ainakin peruskoulunsa maalla, vaikka meidän perheelle se tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että mieheni on muualla töissä viikot. Maaseudun elinvoimaisuus lähtee työpaikoista, ilman työtä maalla ei oikein voi elää kuin eläkeläiset. Poliisin, ambulanssin, terveyspalvelujen, palo- ja pelastustoimen karsiminen tekevät maaseudun elämästä nykyisin turvattomampaa kuin ennen. Näiden palvelujen tarjoamisella koko maan laajuisesti on myös työllistävä vaikutus ja minusta ihmisillä tulee olla oikeus asuttaa koko Suomea turvallisesti.

Eläinlääkiksen aikana olin kesätöissä ensimmäisenä kesänä Karstulassa Möttösen maatilalla, seuraavat kaksi kesää kiersin keinosiementäjänä Pohjanmaan jalostuskeskuksen alueella ja nelosen jälkeen työskentelin tarkastuseläinlääkärinä Seinäjoen Atrialla ja tein talvella pari keikkaa silloisella Saarioisellekin Jyväskylässä. Syventävät opintoni tein välitysvasikoiden terveydestä. Suomalaisen ruuan tuotantoketju pellolta pöytään tai voisi sanoa että typpisäiliöstä lihatiskiin, on minulle siis hyvinkin tuttu. Suomalaisen elintarviketuotannon alasajo hirvittää, tavoitteenani on nostaa suomalaisen ruuan arvostusta ja tehdä töitä sen eteen, että elintarviketuotanto Suomessa on kannattavaa. Me teemme sen niin paljon paremmin kuin maailmalla, ihmisten ja eläinten näkökulmasta katsottuna. Maaseudulla on myös paljon potentiaalia mm. biotaloudessa ja hyvinvointimatkailussa. Hevosurheilu, metsästys ja kalastus ovat olennainen osa suomalaista maaseutukulttuuria.

Opiskelujen lomassa tein töitä yliopistollisen eläinsairaalan yhteydessä toimineessa löytöeläinhoitolassa, josta mukaani tarttui myös perheemme esimmäinen koira. Jo silloin moni koira jäi ilman kotia, puhdasrotuisiakin ja kissojen kotiin löytyminen ja uuden omistajan saaminen oli vielä vaikeampaa. Pääkaupungissa ja kaupungeissa eläinsuojeluyhdistysten toiminta ja muu kolmassektori tukee löytöeläinten uudelleensijoitusta ja hoitoa, mutta maalla tilanne on haasteellisempi, toki löytöeläimiäkin on vähemmän. Uudessa eläinten hyvinvointilaissa merkittävä askel tämän ongelman hallitsemiseen on lemmikkieläinten tunnistusmerkintäpakko. Jokainen eläin ansaitsee omistajan joka huoletii siitä

Opiskeluaikoina lähdin myös mukaan opiskelijajärjestötoimintaan ja sitä kautta myös Helsingin ylioppilaskunnan toimintaan. Opiskelijapolitiikka oli tuohon aikaan vain osittain puoluepoliittista, ainejärjestöillä oli melko vahva rooli. HYY:n hommista on noussut monta valtakunnan johtavaakin poliitikkoa, ja olen iloinen noista opeista, kontakteista ja ystävistä joita opiskelijapolitiikassa toimiminen toi mukanaan, ne kantavat yhä. Opiskelu kannattaa, yliopistotutkinnon jälkeen suoritin tieteellisen jatkotutkinnon ja opiskellut olen sittemmin paljon, jopa ammattikoulutasolla hevosenhoitajan osatutkinnon ja paljon yrittäjyyteen ja johtamiseen liittyviä opintoja. Toki eläinlääketieteen jatkokoulutuksia käyn useita vuosittain. Tieteellisen koulutuseni pohjalta haluan saada asioista näyttöä ja näytön vahvuutta tulee kyetä arvioimaan. Mielestäni näyttöön ja tutkimukseen perustuvaa tietoa pitäisi hyödyntää entistä enemmän päätöksenteon tukena.

Lapsia on kolme, vuosikerrat 2003, 2004 ja 2008. Kaikki ovat menneet pienenä päivähoitoon, ja minusta on tärkeää että äideilläkin on halutessaan mahdollisuus palata työelämään. Suomessa on hyvä varhaiskasvatus, kunhan siitä ei tule liian koulumaista.

Työurani sisältää tutkijavaiheen, jolloin tein väitöskirjaani, sen jälkeen työskentelin kunnaneläinlääkärinä ja nyt olen jo pitkään ollut yksityisenä eläinlääkärinä koska jouduin jättämään lehmien hoidon allergian vuoksi. Toistaiseksi olen pystynyt allergoista huolimatta nykyistä työtäni tekemään, mutta kieltämättä olen pitänyt koko ajan jotain sivuprojektia käynnissä siltä varalta, että joudun suuntaamaan osaamistani toiseen suuntaan. Siksi myös ajatus politiikasta ammattina on ollut pitkään mielessäni ja oikeastaan eläinlääkärin ammatin lisäksi toiveammattini pienestä asti. Nykyajan työelämä on erilaista kuin ennen, enää ei olla niinkään kokouraa samassa työssä vaan on ihan ok vaihtaa työtä työiän aikana useita kertoja. Kokoomuksen esittämä vastikkeellinen yleistuki, joka yhdistää nykysosiaaliturvan tukia yhdeksi tueksi ja joka laskee työtulojen noustessa, on minusta oikea suunta kehittää sosiaaliturvaa ja se antaa paremmin joustoja ja turvaa myös työelämän murroskohdissa. Töiden tekeminen on ihmiselle tärkeää ja siihen tulisi kaikilla olla mahdollisuus.
Created with Woo®
Copyright (c)2017, All Rights Reserved.